Auto sairauden ehdoilla

Kävin hiljattain autokaupoilla. Ehkä ihmettelet, miten se liittyy psoriin. Isoin syy autonvaihtoon oli kuitenkin nivelpsorini.

Edellinen autoni oli matala. Pidin lepäävästä ajoasennosta silloin kyseisen auton hankkiessani. Kuin olisi nahkasohvalla ajellut. Nyt viitisen vuotta myöhemmin selkärankareumatyyppinen nivelpsorini on kuitenkin edennyt vaiheeseen, jossa matalasta autosta nouseminen alkoi olla selälleni todella hankalaa.

Niinpä yksi kriteeri autoa hankkiessani oli se, että se ei saisi olla matala. Ja mikä vielä tärkeämpää, sen pitäisi olla automaattivaihteinen, ettei tarvitse rasittaa kipuilevaa oikeaa kättä vaihteiden vaihdoilla. En ole vuosiin kyennyt ajamaan manuaalivaihteisella autolla. Enkä ole koskaan ajokortin hankittuani edes halunnut niin tehdä. Ensimmäinen autoni oli automaatti eikä tulisi mieleenikään siirtyä koskaan tieten tahtoen manuaalivaihteiseen. Manuaali olkoon osaltani autokouluun jäänyttä historiaa.

Löysin kuin löysinkin auton, joka täytti kriteerini. Automaattivaihteet tietenkin. Kevyt ohjattavuus, jotta ajaminen on mukavaa silloinkin, kun käsissä ei ole voimaa nimeksikään. Ja tähän autoon ei tarvitse laskeutua istumaan. Olen nyt ajellut valkoisella ratsullani kuukauden ja selkä kiittää. Koko kroppa kiittää.

Uusi henkilökunnan käyttämä herkunhakuväline on myös koirieni tarkistama ja kelpuuttama. Kaltaiselleni chihumammalle on tärkeää, että saan kuljetettua koiriani turvallisesti omassa boksissaan paikasta toiseen.

Olisinko viisi vuotta sitten kuvitellut, että tulevien vuosien aikana sairauteni voisi vaikuttaa tällaisiin asioihin? Se ei käynyt silloin mielessänikään. Niin se silti vain on, että ei ole asiaa, johon reumasairaus ei ennen pitkää vaikuttaisi. Siihen on vain totuttava. Onneksi osa muutoksista on mieluisia.

 

 

Tarkistettu 18.5.2017

Updated: 01-06-2017