Auringon voima

Moni psoriaatikko saa apua auringosta. Suomen kesä ei ololleni ihmeitä tee. Tosin kesällä on hieman parempi kuin muina vuodenaikoina, mutta varsinaista apua en Suomessa auringosta saa. Ei sinänsä ihme, Suomen kesähän on tunnetusti vähäluminen - ei siis mitenkään lämpimämmästä päästä.

Välimeren ilmasto sen sijaan tekee minulle jo ihmeitä. Teini-iässä ihopsorini oireilleissa voimakkaimmillaan, vietin kaksi kokonaista kesää Kyproksella. Molempien lomien jälkeen oireeni pysyivät poissa lähes vuoden. Se oli ihan uskomatonta. Päänahkani oli puhdas, niin kuin siinä ei olisi koskaan psoria ollutkaan. Aikanaan oireet palasivat, mutta jokaisesta psorivapaasta hetkestä olin kiitollinen.

Meni yli 10 vuotta ennen kuin pääsin Välimerelle uudelleen. Viime kesänä matkustin Rodokselle. Ajattelin ennen matkaa, että todennäköisesti ihoni ainakin tykkäisi hyvää. Ja niinhän se tekikin. Erityisesti korvakäytävien ja navan psori helpotti ilmiselvästi auringon ja meriveden vaikutuksesta ja päänahkakin on ollut matkasta saakka täysin oireeton.

Psori toi matkaani mukanaan täysin uudenlaisen haasteen. Kivisillä rannoilla psorin runtelemat varpaankynnet olivat koetuksella. Onneksi paikallisesta kaupasta löytyi söpöt pinkit uimatossut, joiden avulla saatoin kävellä kivien seassa ilman huolen häivää.

Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä tuntuu, kun ei satu mihinkään, mutta Rodoksella sain maistaa hetken kivuttomuutta. Sain pitää taukoa lääkkeistä tuon matkan ajan ja rannetukikin jäi matkalaukkuun. On mahtava tunne olla kivuton, edes sen viikon tai pari!

Matkan ajan olin myös vapaa stressistä. Ei velvollisuuksia, ei pakollisia aikatauluja, ei menoja. Vain aurinkotuoli, lämmittävä aurinko ja meri, joka huuhtoo rantaa. Pelkkä muistoon palaaminen rentouttaa minua välittömästi.

Kunpa voisin aina elää kuin turisti. Muuttaisin välittömästi Välimerelle nauttimaan auringosta ja merestä. Psori ja mieli kiittäisivät! Mutta ei auta kuin palata todellisuuteen. Ikkunasta näkyy luminen maisema, harmaa taivas ja taivaalta tippuva räntäsade.

Haaveilen muutamasta kivuttomasta päivästä jälleen ensi kesänä. Ehkäpä Kreikka kutsuu minut luokseen uudelleen.

 

 

 

 Tarkistettu 24.2.2015

Updated: 22-09-2015