Ärhäkkää vai ei?

“Jennan ihopsoriasis ei tällä hetkellä ole ärhäkässä vaiheessa.” Luin lausetta artikkelista, johon minua haastateltiin vuosi sitten. Ja nauroin lukiessani kippurassa. Niin se tilanne voi vuodessa muuttua täysin päinvastaiseksi. Nyt psorini on jälleen innokkaasti leviävässä vaiheessa.

Ensin päänahan oireet pahenivat. Takaraivon pieni läntti levisi kauttaaltaan koko päänahkaan. Tuli paksumpaa karstaa. Iho on niin kuiva, että se kiristää. Tuntuu inhalta kääntää päätä, harjata hiuksia, pitää päätä tyynyä vasten. Hiusraja hilseilee ja punottaa. Muutenhan oireet eivät olisi niin näkyviä. Mutta tuntuu, että psori haluaa tulla nähdyksi.

Innokkaana vekkulina psori päätti, että päänahka ei ole tarpeeksi. Mitäs jos leviäisi silmäluomiin ja silmien ympärykseen muutenkin. Valtaisi alaa vähän kasvojen reunoiltakin. Onneksi olen löytänyt hyvän meikkivoiteen, jolla saan oireet mukavasti peitettyä.

Ja korvat! Ei unohdeta niitäkään. Kunnon oireet korvakäytäviin ja korvien takusiin vaan. Auringon paistetta oikein odottaa ja sitä hetkeä, kun saa laittaa aurinkolasit päähän – paitsi silloin, kun korvien taipeet ovat verillä ja halki. Onneksi en käytä silmälaseja, sillä jatkuva sankojen kannattelu voisi olla erittäin kivuliasta.

Juuri kun ajattelin, että pään alueellahan nämä iho-oireet on viime vuosina pysytelleet, niin läiskää alkoi pukata pitkin kaulaa ja kaula-aukkoa. Sitten muutamia kuivia läiskiä käsivarsiin ja selkään.

Ja ettei psorilla olisi yksinäistä, niin huomasin tänään, miten kämmenien iho alkoi kutista ja ihon alle nousta pientä rakkulaa. ”Ystäväiseni” PPP:hän se siellä (PPP=pustulaarinen palmoplantaaripsori eli märkärakkulainen kämmenten ja jalkapohjien psori).

Surkuhupaisinta on se, että sitten kun olisi aika ihotautilääkärille, niin oireista valtaosa alkaa helpottaa tai on kurissa juuri silloin. Lääkäri sitten toteaa, että eipä tuo pahalta näytä, hyvinhän sen kanssa pärjäilee. Eikä mene montaa päivää ja sitten onkin taas ärhäkämpi vaihe päällä. Siksi olen alkanut ottaa kuvia oireistani ja pitää puhelimessa oirepäiväkirjaa. Näin en ole lääkärin vastaanotolla pelkän sen hetkisen tilanteeni varassa, vaan voin näyttää ja kertoa, miten edeltävät viikot tai kuukaudet ovat sairauteni kanssa sujuneet.

Jos vuodet psorin kanssa ovat jotain opettaneet niin sen, että ärhäkillä vaiheilla on tapana helpottaa. Taudinkuva on aaltoileva. Jos siis nyt ollaan tässä vaiheessa, kun läiskää läiskän jälkeen pukkaa, niin vielä tulee sekin hetki, kun saan jälleen nauttia siitä, kun ne edes hetkellisesti loistavat poissaolollaan. Sitä malttamattomana odotellessa.

 

 

Tarkistettu 18.5.2017

Updated: 26-05-2017