Apua talveen

Muutama päivä sitten se jälleen saapui: talvi. Luonto sai kauniin, ohuen lumipeitteen ja päivät muuttuivat sen myötä valoisammiksi. Mutta minun on ollut vaikea iloita tästä kauneudesta.

Samaan aikaan alkoivat myös oireet: pistävä kipu yhtäkkiä. Hetken aikaa rauhassa ollut nivel alkoi oireilla uudelleen. Peukalossa ja ranteessa on jälleen tulehdus päällä. Se tarkoitti sitä, että oli jälleen tullut kortisonipiikkien aika. Niistä saatava helpotus on kohdallani vain väliaikainen, mutta kipu oli sitä luokkaa, että tarvitsin edes sen hetkellisen helpotuksen.

Kun palasin piikeiltä kotiin, olin äärimmäisen kiitollinen automaattivaihteisesta autostani. Vaihdoimme auton automaattiin kolmisen vuotta sitten, koska manuaalin ajaminen osoittautui kipeän käteni kanssa lähes mahdottomaksi. Automaattia pystyn ajamaan, vaikka oikea käteni olisikin ”poissa pelistä”.

Peukalon alettua oireilla tilasin jälleen uuden rannetuen. Sellaisen, jossa on tuki myös peukalolle. Se oli neljäs rannetukeni. En pysty tekemään juuri mitään tuon tuen ollessa kädessäni, mutta se tukee kipeää peukaloa niin hyvin, että kipu helpottaa.

 

Kylmien kelien myötä myös polveni ovat olleet tulessa. Ensin tulehdus riehui vasemmassa polvessa ja sen helpotettua siirtyi tulehdus oikeaan polveen. Tämä on tehnyt kävelemisestä kivuliasta ja hankalaa. Pidän kotona ihania polvilämmittimiä, jotka olen saanut lahjaksi ja niistä on ollut suuri apu. Ilman niitä kipu on paljon kovempaa.

Pakkaset ovat täällä. Talvi on syksyn ohella vaikein vuodenaika olotilalleni. Mutta onneksi on saatavilla apuvälineitä. Niiden avulla tulen selviämään tästäkin talvesta. Ja ainahan voin ihailla lumen peittämää luontoa ikkunasta, samalla kun käperryn lämpimän viltin alle villasukat jalassani ja otan lämpöisen chihun kainalooni.

Tarkistettu 27.11.2015.

Updated: 30-11-2015