Älä anna pelolle valtaa

Pelko on lamaannuttavaa. Osa pelosta on aiheellista, osa turhaa. Epätietoisuudessa eläminen voi olla pelottavaa. Oireita tulee, mutta ei tiedä mistä ne johtuvat. Googlettamalla voi löytää lukuisia sairauksia, joihin omat oireet ehkä täsmäävät.
On aiheellista jossain määrin huolestua ja hankkia apua, muttei kannata antaa pelolle ylivaltaa.

Sairastuminen pysäyttää normaalin elämänkulun ja pistää miettimään asioita uudessa valossa. Päällimmäinen kysymys on usein “miksi”. “Miksi juuri minä sairastuin?” Sairastumiseen ei kuitenkaan läheskään aina löydy yksiselitteistä syytä. Omalla kohdallani olen huomannut paremmaksi jättää vähemmälle syiden miettimisen, ja keskittyä enemminkin kysymään “mikä” ja “miten” - mikä aiheuttaa oireeni ja miten voin lievittää niitä.

Tutkimukset ja lääkäreissä ramppaaminen ovat kuluttava kokemus. Saattaa mennä viikkoja, kuukausia, jopa vuosia ennen kuin diagnoosi on varma. Mikäli sairaus ei ole ennestään tuttu, diagnoosi itsessään ei vielä välttämättä tuo helpotusta. Silloin on vasta tullut aika astua johonkin uuteen ja pelottavaan maailmaan, jossa ei vielä tiedä mitä kaikkea voi tulla eteen.

Osa kokee halua suojella itseään, eikä siksi ota selvää mistä oireet johtuvat. Lopun viimeksi näin tekemällä saattaa kuitenkin päätyä vahingoittamaan itseään. Sairaus voi olla etenevä ja tehdä hiljaista tuhoaan kaiken aikaa.

Sairastuttuani psoriasikseen 13-vuotiaana, sain iho-oireisiin diagnoosin melko nopeasti. Niveloireet alkoivat samassa vaiheessa, mutta niille tuli nimi vasta 14 vuotta myöhemmin. Itse en pelännyt diagnoosia. Päinvastoin en uskonut oireideni johtuvan vain jännetupentulehduksista, joten hakeuduin niveloireiden asiantuntijalle. Vastaanotolla kerroin vain muutaman minuutin oireistani ja hän vahvisti todeksi sen, minkä sisimmässäni jo tiesinkin: minulla on nivelpsoriasis.

Diagnoosin saaminen ei lamaannuttanut minua. On helpompi taistella vihollista vastaan, kun sillä on nimi. Koin helpotusta, sillä tuosta hetkestä lähtien tiesin saavani oikeaa hoitoa pitkään jatkuneisiin tuskiini. Enää ei tarvinnut vain arvailla.

Minun on sisäisesti helpompi olla, kun tiedän mistä oireeni johtuvat. Kaiken kanssa oppii elämään - rajoituksistakin huolimatta onnellista elämää.

Tarkistettu 9.1.2015

Updated: 20-03-2015