Aamut ovat pahimpia

Naistenlehdet ovat tulvillaan vinkkejä vaikeista aamuista selviytymiseen: “Älä käytä torkkuajastinta.” “Nauti aamurutiineista.” “Älä jää makoilemaan.” Joskus tuollaisen otsikon nähdessäni, tuhahdan melkein ääneen. Aamuni ovat kaukana nautittavista. Olen aina ollut aamu-uninen. Herätyskelloni torkuttaa vähintään kolmesti ennen kuin nousen sängystä ylös.

Psoriasis on tuonut omat lisähaasteensa aamuihini. Olin teini-ikäinen, kun psoriasis levisi päänahasta myös kasvojeni reunoille ja otsaani. Se teki meikkaamisesta haastavaa. Miten levittää meikkivoidetta tasaisesti punaiselle, hilseilevälle iholle? Peittelin psoria tuolloin otsatukalla ja muilla keinoin, vaikka todellisuudessa ihoni olisi kipeimmin kaivannut ilmaa ja valoa.  

Sairastuttuani nivelpsoriin meikkaamisesta tuli aamujeni murheista pienin. Minulla kestää yhä pitkään päästä sängystä ylös, ei niinkään sen takia että silmissäni olisi unihiekkaa, vaan siksi että nivelpsorin runtelema alaselkäni tekee nousemisesta kivuliasta. Selkäni on joka yön jäljiltä erittäin kipeä, joten aamulla herätyskellon soidessa etsinkin asennon, jossa selkään sattuu vähiten ja lepään siinä hetken. Se helpottaa ylös nousemista merkittävästi.

Meikkaaminenkaan ei ole täysin ongelmatonta. Nivelpsori on tehnyt tuhojaan oikeassa kädessäni. Siitä pettää välillä pito varoittamatta. Jos olisin saanut kolikon joka kerta, kun tiputan mehulasin syliini, olisin jo rikas. Usein hiustenkuivaaja, harja tai luomivärisivellin tipahtaa kädestäni kesken kaiken. On aamuja, jolloin tarvitsen apua ja silloin hiukset kuivataan puolestani.

Kaunistautuminen on minulle tärkeää, mutta se on nyt päivittäin kivun takana. Mikään mahti maailmassa ei silti saa minua lähtemään ihmisten ilmoille ilman meikkiä, sen verran turhamaisuutta minusta vielä löytyy.

Myös lääkitykseni aiheuttaa pahoinvointia, joka on usein voimakkaimmillaan aamusta. Kun siis herätyskelloni pirahtaa, ensimmäinen ajatukseni usein on: ”ei, en halua herätä aamuun täynnä kipua ja pahaa oloa”. Mutta sairaudestani huolimatta, elämän oravanpyörä pyörii vaatien minutkin joka aamu mukaansa. Työ ja muut velvollisuudet odottavat tekijäänsä, sattui minuun tai ei. Niin kauan kuin minussa vähänkin voimien rippeitä on, nousen sängystä hitaasti mutta varmasti ja hoidan pakolliset askareeni.

Tarkistettu 17.11.2014

Updated: 20-03-2015